Lopuksi tapaus perheen illallista

perheen illallinen. Lähes legendaarinen sen lupauksesta tuoda perheesi yhteen sitoutumiseen, jota ei voida korvata, eikö niin? Puhumattakaan syyllisyydestä, jota tunnemme, kun sitä ei tapahdu.

Pyrin perheen illalliseen joka ilta klo 18.00. Jos olen suunniteltu yksinkertainen ateria ja voin saada lapset 25 minuutin PBS -lasten näyttelyiden edessä klo 5.30 mennessä, voin usein saavuttaa sen. Kinda. Alec palaa kotiin kello 6:22, jos hän ja hänen linja -satut juoksevat ajoissa.

Eilen oli yksi niistä iltaisin, jolloin tähdet eivät aivan linjassa. Illallinen, jonka olin päättänyt valmistaa (yhden ruokalajin keittokirjasta) oli amerikkalaistyylinen kana biryani, jossa oli noin 1:15 valmistelu- ja ruoanlaittoaikana. Ja lyöin heidät television edessä kello 5:45 (vain aikaa ”yhdellä utelias George”). Oho.

Pudotin lapsille todellisella illallisella ja tein yhden nopeimmista aterioistani (samaan aikaan, koska olen taikuus): kana -quesadillat, viipaloitu omena ja jäädytetyt herneet. Milo päätti myös kovaksi keitetyt munat ja cashewit lounasta. Kun toin heille maitoa juomaan, istuin heidän kanssaan keskustelemaan aikuisen illallisen Biryanin ollessa.

Muiden päivien Chitchatin jälkeen kysyin Holdenilta, oliko hän mieluummin, kun me kaikki neljä istuimme yhdessä tai kun pojat söivät yhdessä ja söin myöhemmin isän kanssa. Odotin hänen antavan oikean vastauksen. Magazine -vastaus.

Ha ha.

Holden kertoi minulle, että hän pitää sitä parempana, kun kokki vain Miloa ja häntä sen sijaan, että syömme yhdessä perheenä, koska silloin voin nousta ylös ja alas (uudestaan ​​ja uudestaan) keskeyttämättä omaa syömistäni. kuinka huomaavaista. Milo suostui.

Mitä nyt? Luulen, että pyrin jatkamaan sitä vaikeaa perheen illallista, jonka me kaikki jaamme, mutta ohitat syyllisyysmatkani, kun sitä ei tapahdu.

Mitä mieltä olet todellisesta ja kuvitellusta perheen illallisesta?